"Tekstiviestejä"
Tampereen hiippakunnan emerituspiispa Juha Pihkala toteaa aamun Etelä-Suomen Sanomissa olevassa haastattelussa, että ”Yleisönosastoissa ja nettikeskusteluissa tulevat esiin taisteleva ateisti ja äärifundamentalisti, ja kaikki muut painavat päänsä alas, etteivät luodit vaan osu.”
Nettikeskusteluista saatujen kokemusten perusteella voi sanoa, että meidän, joiden usko perustuu omaan sisäiseen kokemukseen, on hyväkin painaa päämme alas. Ei ehkä niinkään siksi, että pelkäisimme ”luoteja”, vaan siksi, että myös meidän – tai ainakin minun - on tunnustettava, että myös omassa tietoisuudessani on arvoja, joiden kohdalla en halua antaa periksi.
ESS:n artikkelin mukaan Tertullianuksen kimppuun käännöstyön merkeissä käyneen Juha Pihkalan v. 2001 julkaistu kirja ”Tekstiviestejä” on ollut yksi omista voimanlähteistäni keskusteluissa käytyjen kipeiltäkin tuntuneiden uskontaistelujen aikana. Kirjan Prologissa Juha Pihkala kertoo lähestyvänsä kuudettakymmenettä ikävuotta. ”Miksi minä olen edelleen minä”, hän miettii. ”Ymmärrän tietenkin, ettei se outo perspektiivikeskus, jonka itsessäni tunnistan ja josta käytän jo pienenä oppimaani sanaa ”minä”, ole riippumaton siitä, mikä ruumiillisesti olen. Se ei ole riippumaton siitä sosiaalisen elämän ja kulttuurin verkostosta, jonka osa olen… Minä en tiedä, mikä tarkalleen ottaen on ruumiin ja sielun välinen suhde, mutta minun on mahdotonta ajatella, että ikuisuuden kaipuuni olisi mustassa pimeydessä äsken syttyneen, hetken leijuvan ja kohta sammuvan kipinän turhaa harhaa ja toiveajattelua. Uskon, että on jotakin todella pysyvää, joka on katoavasta tomustani riippumatonta.”
Samoin tuntevana olen samaa mieltä kuin Juha Pihkala kirjan sivulla 116: ”Jollain syvätasolla ihminen oivaltaa, että ihmisarvo ei olekaan tehtyä, vaan annettua. Jos ”kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina”, ihmisarvo on lahja. Jos on lahja, on myös lahjan antaja.”
Lämpimät onnittelut emerituspiispa Juha Pihkalalle huomisen syntymäpäivän johdosta!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tämän vuoden alussa yritin aikaansaada keskustelua emerituspiispa Pihkalan ja prof. Valtaojan kanssa luettuani heidän kirjaa "Tiedän uskovani, uskon tietäväni".
Minunkin puolesta Lämpimät onnittelut emerituspiispa Juha Pihkalalle huomisen syntymäpäivän johdosta!
Kovin vilkkaaksi tämä keskustelu ei muodostunut, paitsi omalta osaltani. Kokosin etupäässä tieteisiin liittyviä tutkimuksiani Urantia-teksteistä siinä toivossa että Prof. Valtaoja tutustuisi niihin. Pihkala oli selvästi aktiivisempi kirjoittaja kuin Valtaoja, joka aikaisemmissa kirjoissaan hieman on puhunut Urantia-teksteistä.
Tässä on ensimmäinen kirjeeni Pihkalalle ja Valtaojalle:
=
Otaniemessä 28.12.2010
Terve,
Minulla ei ole olut kunnia tavata Piispaa Juha Pihkalaa aikaisemmin, mutta Esko Valtaoja on vanha kollega. Tapasin Valtaojaa ja hänen vaimonsa Leenaa muistaakseni
ensimmäisen kerran Tähtitorninmäellä 1970 luvulla, jonkin aikaa se jälkeen kun
aktiiviset astronomit olivat "vallanneet" tähtitornimäen tilat. Muistan vielä että olin ruuvaamassa ensimmäiset sähkölamput paikalleen Tähtitorninmäellä, sen jälkeen kun siellä asunut astronomi prof. Gustaf Järnefelt oli muuttanut muualle.
Vaimoltani Annelilta, sain tänä vuonna Isän päivä lahjana kirjan "Tiedän uskovani, uskon tietäväni"[1.] Olin äskettäin vaimoni kanssa lähes kaksi viikkoa Kanarian Teneriffan saarella ja lentokokeessa luin mielenkiinnolla teidän kirjaa, lähes puolet menomatkalla ja loput paluumatkalla. (vielä on muutama luku lukematta)
Olisi tehnyt mieli alleviivata lukuisia yksityiskohtia, mutta se ei oikein lentokoneen ahtauden ja tärinän vuoksi ollut mahdollista.
Teidän teosta lukeissani tuli usein mieleen se tosiasia, että ihmisen tiedot maailmankaikkeudesta (erikoisesti sen mahdollisista älyllisistä ja henkisistä puolista)
todella vielä ovat erittäin puutteelliset!
Löysin 1960 luvulla merkillisen teoksen nimeltä the Urantia Book. Siitä lähtien olen käyttänyt valtavasti aikaa verifioidessani ja tukeissani erilaisia tietoja ja väitteitä tässä teoksessa [viitteet 2. ja 3.]. 1990 luvulla alkoi maailmanlaajuinen keskustelu Internetissä Urantia-kirjaa koskien, ja olin mukana alusta alkaen.
Suomessa yritin ensin keskustella Urantia-teksteistä Skeptikkojen foorumissa, mikä oli erittäin turhauttavaa. Vaikka mukana oli muutama koulutettu ja ymmärtävästi asiaan suhtautuva tutkija, suhtautuminen minun kirjoituksiin oli yleensä vihamielinen. Keskustelu Urantia-kirjasta oli kyllä ajoittain vilkasta, mikä ilmeisesti ei miellyttänyt moderaattoria ja palsta ateistisia ylläpitäjiä. Valitsin tämän skeptikkojen foorumin maassamme koska eräs skeptikkojen keulahahmo, Martin Gardner, oli kirjoittanut (1995) hyvin puutteellisen ja osittain virheellisen kirjan: " Urantia: The Great Cult Mystery". Tämä keskustelu skeptikkojen palstalla päättyi siihen, että keskustelupalstan sääntöihin lisättiin sanota Urantia-kirjasta joka käytännössä kielsi kaiken jatkokeskustelu. Lukuisia minua ja muittenkin asiallisia viestejä poistettiin.
(omituinen sensuuritoimenpide, kun nämä skeptiset keskustelijat varsin usein haukkuivat kirkollisten tahojen aikanaan harrastamaa kirjasensuuria)
Se, mitä tällä hetkellä minun ja muitten laajat tutkimukseni kiistatta osoittavat, on että Urantia-kirja sisältää valavasti mielenkiintoista materiaali lähes kaiken inhimillisen tiedon ja tutkimuksen aloilta. Ja en ole löytänyt mitään sellaista joka estäisi että Urantia-kirjan teksti on peräisin ihmiskunnan ulkopuolelta, kuten kirjan oma teksti selittää. Täten katson että Urantia-kirja edustaa monen radioastronomin suurinta toivoa, löytää kosmista alkuperää oleva viesti!
Vaikka Urantia-kirjasta nykyään keskustelaan ja kirjoitetaan ympäri maailmaa, niitä joilla on monipuolista koulutusta ja syvällisiä tietoja, löytyy aivan liian vähän. Lähes 50 vuoden ajan jonka olen verratut U-kirja tietoja tutkimukseen ja tieteisiin, olen lukuisia kertoja nähnyt miten eräät U-kirja tiedot yhtyvät nykytutkimukseen yhä paremmin!
Keskustelu kahden pitkälle koulutetun tutkijan, Kristinuskon ja tieteitten edustajan kanssa, vois olla hyvin antoisaa meille kaikille. Kun muutama vuosi sitten yritin virittää keskustelua asiasta Valtaojan kanssa U-kirjan astronomiasta, fysiikasta, biologiasta ja kosmologiasta, Esko valitti ajan puutetta. Voisin yrittää ottaa esille ja valaista myös sellaisia pulmia joita mainitsette viitteessä [1.]
Yleisesti ottaen Urantia-kirja valaisee kaikkia Maapallo uskomuksia ja uskontoja, mutta viimeisessä luvussa erikoisesti Kristinuskoa, ja sen perustajaa. Tarkistettavia ja historiasta tunnettuja tieoja esiintyy myös tässä viimeisessä osassa runsaasti.
Varsin paljon yhtymäkohtia Urantia-kirjan teksteissä ja isoisäni, Prof. Knut Leonard Tallqvistin kirjoista, olen esimerkiksi löytänyt. Prof. K. Tallqvist oli Helsingin yliopiston Assyriologian (ja sumerologian) professori. Hänen seuraajansa kirjoja, Armas Salosen ja Simo Parpolan teoksia ole myös tukkinut ja löytänyt Urantia-kirjan kanssa sopusoinnussa olevaa mielenkiintoista materiaalia.
Julkisuuteen en tällä hetkellä pyri, ja kovin kiirettä tämän asian kanssa ei ole.
Mutta jos saisin pari oppinutta ja tietävää keskustelukumppania, se olisi kovin mieluisa asia!
Hyvää Uutta Vuotta
Stefan Tallqvist
=
Viitteet:
1. "Tiedän uskovani, uskon tietäväni", keskustelukirjeitä, Juha Pihkala, Esko Valtaoja; Minerva Kustannus Oy, Helsinki 2010.
2. "Kotona maailmankaikkeudessa", Esko Valtaoja, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsingissä 2001. ( Esko Valtaojan kirja Kotona maailmankaikkeudessa sai Suomen kirjasäätiön jakaman vuoden 2002 Tieto-Finlandia-palkinnon.)
3. "The Urantia Book", Valtaojan palkitussa kirjassa esiintyy viite "Urantia Book. Urantia Foundation 1984", sivulla 323. The Urantia Book ensimmäinen painos on vuodelta 1955. Alkuperäinen teksti The Urantia Papers tiedetään oleva peräisin vuosilta 1934... 1935 Chicagosta. Sana Urantia tarkoittaa Maapalloa, tässä yhteydessä.
Urantia-kirjan teksti syntyi Chicagolaisen psykiatrin Dr. William Sadler kotona.
Wikipedia kertoo hänestä seuraavaa:
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 1 kommentti