Rangaistus virka-aseman väärinkäytöstä?

Suomen demokraattisesti valittu valtiojohto tuomittiin kommunistien ja Zhdanovin painostuksen seurauksena 21.2.1946 sotasyyllisiksi ”virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi”.   

Oikeudenkäynnin puolueettomuudesta käydyssä keskustelussa Mauno Pekkala oli todennut, että ”Oikeus on riippumaton. Sen sijaan on kysyttävä, ovatko oikeusistuimet olleet riippumattomia vuonna 1918 ja lapualaisvuosina”. Toteamus kertoo omaa kieltään siitä, mikä oli oikeudenkäynnin todellinen motiivi.  

Suomen Kommunistisen Puolueen tärkeimpiä tavoitteita sodan jälkeen oli syrjäyttää Tanner. Kommunistien johto oli ottanut oikeudenkäynnin esille Zdanovin kanssa käydyissä neuvotteluissa kevään ja kesän -45 aikana. Näistä neuvotteluista Zdanovin muistikirjasta on löytynyt merkintä: ”Jos Tanner syrjäytetään, sosiaalidemokraattinen puolue luhistuu.”

Suomen Kommunistinen Puolue alkoi ensimmäisenä maailmassa vaatia oikeudenkäyntiä omaa valtiojohtoaan vastaan, ja tämän prosessin lopputuloksena Suomen valtiojohto oli ensimmäinen sodan vuoksi maailmassa syytteeseen asetettu valtiojohto. Rikosnimike, josta tuomiot valvontakomission ja kommunistien painostuksen seurauksena 21.2.1946 Suomessa langetettiin, oli ”virka-aseman väärinkäyttäminen valtion vahingoksi”, mikä kuitenkin Pariisin rauhansopimuksessa muuttui koskaan vanhenemattomiksi pääsota- eli natsirikosnimikkeiksi, joista suomalaisia ei ole koskaan syytetty eikä tuomittu yhdessäkään kansainvälisessä oikeudessa.  

Noiden tuomioiden saamisen edellytys on, että syytteet kohdistuvat yksilöityihin henkilöihin, joiden tekemät rikokset on myös nimetty ja yksilöity. Stalinin hallinnon Pariisin rauhansopimukseen kirjatut suomalaisia kollektiivisesti syyllistävät tuomiot eivät ole mahdollisia.  

Neuvostoliitto tuomitsi Stalinin hallinnon teot rikollisiksi v. 1989. Samoin on v. 2006 menetellyt Euroopan neuvosto. Maata puolustaneiden vanhempiemme ja isovanhempiemme ylle sodan jälkeen langetettu tuomio on rikollisen kommunistihallinnon antama tuomio. Suomessa se on yhä lainvoimainen.

 Suomen hallitus katsoi Pariisin rauhansopimuksen aserajoituksia koskevan osion rauenneeksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tämä mahdollisti Neuvostoliitolta jääneen velan lyhentämisen Venäjältä tehdyillä aseostoilla.  Rauhansopimuksen tulkinnan muutos ei aiheuttanut kansainvälisiä vastalauseita. Mielestäni myös Pariisin rauhansopimuksen sotasyyllisyysartiklat on perusteettomina kumottava samalla tavalla.