Tästä se alkoi, itsenäisen Suomen elämä...

I maailmansota oli päättynyt Saksan tappioon syksyllä 1918 ja Suomessa ”yhä pitemmälle joutunut kallistuminen Saksaan päin pysähtyi tämän suurvallan militaristisen monarkian romahtaessa marraskuulla”.   Romahtamisen seurauksena Hessenin prinssi Fredrik Kaarle kieltäytyi hänelle tarjotusta kruunusta ja ilmoitti 14.12.  ”katsovansa voittamattomien vaikeuksien estävän Suomea samalla täyttämästä velvollisuuksiaan itseänsä kohtaan ja velvoituksiansa häntä kohtaan.”

Valtioneuvosto  oli vahvistanut Suomelle oman valtiosäännön,  kenraalina toiminut Mannerheim oli palannut Suomeen ja valtiollista itsenäisyyttään aloitteleva Suomi alkoi laskea mihin uuden valtion varat tulisivat riittämään.

”Suomen valtion vakiinnuttamisessa on valtiotalouden turvaaminen perin tärkeä tehtävä. Vaatimusten kasvamista siinä ilmaisevat muutamat luvut. Valtion vakituiset menot, jotka menosäännöissä ovat hallituksen ja eduskunnan huolehdittavat suoritetuiksi, olivat yhteensä:

v. 1917:    479,2 milj.mk., v. 1918:   1 247,9 milj.mk., v. 1919: 1 566,5 milj.mk.

- -

Huikeat summat, joista ilmenee ankara ponnistus selviytyä vaikeasta tilanteesta niin pian kuin suinkin ja samalla luoda kestävää pohjaa alkavaa uutta ajanjaksoa varten, on eduskunta myöntänyt uusia välittömiä ja välillisiä veroja, jotapaitsi valtion tuloja on kartutettu rautatiepilettien hintojen tuntuvalla korotuksella.

Kuitenkin on täytynyt suurilla lainauksilla tukkia menojäännön aukkoja. V:ksi 1918 tarvittiin ”vapaudenlainoja” 378,6 milj., kulkulaitoslainoja 320 milj. ja v:n 1919 menojäännön yhteydessä eduskunta suostui 598,7 milj. lainojen ottamiseen.

-          -

Valtiotaloutta on rasittanut myöskin Suomen Pankin liite, joka maailmansodan vuoksi joutui pois raiteilta. Jo v. 1917 pankki kärsi kurssitappiota venäläisistä ruplista 158,9 milj. ja v. 1918 punakapinallisten ryöstön (116,2 milj.), kurssitappion ja tarpeellisten poistojen tähden oli kestettävä 263 milj. markan häviö. Pelastaaksensa pankin valtio myönsi sille näiden tappioiden korvaukseen 350 milj. markan obligaatiolainan…” (lainaukset Kansanvalistusseuran kalenteri 1920)

Samantyyppiseen taloudelliseen tilanteeseen näyttää perustuslain mukainen itsenäisen Suomen valtion täysivaltaisuus myös päättyvän – valitettavasti.